Verbal hemorrhage of not so great importance

Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa,

missä onnen kaukorantaan laine liplattaa.


Missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan,
siellä huolet huomisen voi jäädä unholaan.


Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois,
niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois.

Vaan siivetönnä en voi lentää vanki olen maan,

vain aatoksin mi kauas entää sinne käydä saan.


Lennä laulu sinne missä siintää satumaa,
sinne missä mua oma armain odottaa.


Lennä laulu sinne lailla linnun liitävän.

Kerro että aatoksissain on vain yksin hän.


Oi jospa kerran...

*

(Någonstans på andra sidan havets vidder,  finns ett land,
där böljorna plaskar mot minnenas avlägsna strand.

Där de vackraste blommor alltid sprider sin glans,
där morgondagens sorger kan lämnas i glömskan.

Ack om jag någon gång finge åka till det sagoland,
skulle jag aldrig som fågeln flyga därifrån.

Men utan vingar kan jag inte flyga, en jordens fånge är jag,
blott genom mina långtflygande tankar kan jag ta mig dit.

Flyg min sång dit sagolandet är beläget,
dit där min älskade väntar.

Flyg dit, min sång, som fågeln glider,
berätta att i mina tankar finns endast h*n.

refr. åter)